Länsimainen ravintokulttuuri on muodostunut aikojen saatossa kaloririkkaaksi, mutta ravinneköyhäksi. Tämä on johtanut vakaviin kansanterveysongelmiin ja elintasosairauksiin, joista yksi on estrogeenidominanssi, jonka aiheuttamista haitoista ei puhuta/tiedoteta tarpeeksi. Onneksi näihin voidaan vaikuttaa ja ajan myötä peruuttaa haitat.
Hippocrates aikoinaan totesi; ”Let food be thy medicine and medicine be thy food.” Karkeasti suomennettuna: ruoka olkoon lääkkeemme ja lääke olkoon ruokamme. Tässä piilee suuri totuus. Eräs toinen nykyajan ajattelija totesi; The pharmaceutical industry does not create cures, it creates customers.
Meillä on mahdollisuus syödä terveellisesti, käyttäkäämme siis sitä. Tekosyynä huonoille ruokatottumuksille käytetään varmasti eniten kiirettä, toisen ja kolmannen sijan tekosyiden listalla vie sellaiset kuin osaamisen tai mielikuvituksen puute. Henkilökohtaisen ravintosuunnittelusi tueksi tulen tarjoamaan Sinulle valikoiman vaivattomasti valmistettavia, maukkaita ja terveellisiä ruokia, sekä menetelmiä, jotka yksinkertaistavat niiden valmistusta.
Muutama sana dieeteistä
Paras dieetti on ei dieettiä.
Kaikki dieetit toimivat, mutta vain jonkin aikaa. Dieetit ovat kuin projekteja, niillä on alku ja loppu. Elämäntapamuutoksella on vain alku.
Rajoittavilla dieeteillä on kauaskantoisimmat negatiiviset vaikutukset, koska niitä ei pysty pitämään yllä määrättömästi, elimistö tarvitsee monipuolista ravintoa. Tällaiset dieetit usein myös ovat hyvin raskaita henkisesti, koska joudut useinkin syömään jotain mitä et oikeasti halua ja tällöin menetät yhden ilon elämästä – syömisen nautinnon. Ja kyllä, terveellinen ruoka voi myös olla hyvää! Aloittaessasi terveellisen ruokavalion huomaat, että makuaistisi myös kehittyy, etkä enää kaipaa sokerirasvapommeja. Niin ja terveellisen ruokavalion noudattaminen sallii myös niiden satunnaisten epäterveellisten makupalojen nauttimisen ilman syyllisyyttä, kun asenne on oikea, makro/mikrot, saanti ja kulutus kohdallaan.
Lyhyesti ravinnosta
Hiilihydraatteja ei tule pelätä, niitä tulee hyödyntää henkilökohtaisen tarpeesi mukaan. Lähtökohtaisesti syömme aivan liikaa hiilihydraatteja suhteessa muihin makroravinteisiin (proteiini, rasvat) ja vielä kaiken lisäksi niitä huonoimmanlaisia hiilihydraatteja, eli nopeita hiilihydraatteja. Näillekin on kuitenkin tilauksensa ja niiden oikea määrä riippuu Sinun elämäntavoistasi.
Keski-ikäisillä ravintotarve muuttuu, tästä ei yleisesti vielä puhuta riittävästi. Tarvitsemme enemmän proteiinia ja hyviä rasvoja, kuin useimmat osaavat arvatakaan.
Kehonmuutokset ajan saatossa
Elämän aikana tekemiemme huonojen valintojen aiheuttamat ongelmat elimistössämme on kuitenkin peruutettavissa. Aiemmin oltiin sitä mieltä, että perimämme säätelee elämäämme ja elimistömme kehittymistä n. 80% ja omat valintamme loput. Noiden vaikutussuhteiden on kuitenkin todistettu olevan täysin päinvastoin. Tämä on tietysti helpottava uutinen, koska pystymme itse vaikuttamaan hyvinvointiimme hyvinkin paljon.
Kehon koko verimäärä uudistuu n. 120 päivän kuluessa. Hyvillä ravintovalinnoilla saadaan puhdistettua keho samassa ajassa, jonka seuraamukset hyvinvoinnin paranemisessa rupeavat näkymään jo tuon 120 päivän aikana.
Lähtökohtaisesti ruoansulatus ja monet muut elimistön toiminnot hidastuvat iän myötä. Aiemmin tämä on hyväksytty väistämättömänä lopputulemana. Tässäkään itse ikävuodet ei ole se ongelman ydin vaan moninaisista syistä johtuva vähentynyt liikunta/aktiivisuus. Näin ei kuitenkaan asian tarvitse ole, vaan pystymme muuttamaan tilanne luonnollisilla keinoilla, ilman lääkkeitä
Ravinnon merkitys kognitiivisella tasolla on aivan liian vähän puhuttu aihe. Vääränlainen ravinto ei edesauta meitä rentoutumaan, palautumaan, muistamaan tai ruoki mielikuvitustamme, päinvastoin. Oikeanlaisella ravinnolla pystymme palauttamaan, ylläpitämään ja kehittämään elimistömme toimintoja ja hidastamaan aiemmin väistämättömäksi väitettyjä rappeutumisongelmia. Viime aikoina on todistettu, että aivosolutkin uudistuvat ja pystymme omilla valinnoillamme vaikuttamaan asiaan aika helpostikin. Tätä aivojen ominaisuutta kutsutaan neuroplastisuudeksi.
Liikunnan vähenemisen myötä lihasmassa myös vähenee ja aika nopeastikin, jos asialle ei mitään tee. Niinpä päivittäinen nesteytys pitää ottaa aivan erityiseksi huomion kohteeksi, sillä suurin osa kehomme nesteestä varastoituu lihaksiin.
Painonhallinta tai -pudotus, eli täsmällisemmin laihduttaminen
Hieman kärjistetysti sanottuna lihominen tai laihtuminen on vain elämäntapojen sivutuote.
Älkäämme puhuko painon pudottamisesta! Painosi koostuu lihaksista, vedestä, luista, sisäelimistä, kuona-aineista ja rasvasta. Lihasmassasta haluat pitää kynsin hampain kiinni ja sitä on hyvä hankkia lisää, niin turvaat terveyttäsi ja tulevaisuuttasi. Kehoon varastoinut liiallinen rasva ja kuona-aineet ovat ne, joista oikeasti halua päästä eroon. Puhutaan siis mieluummin vaikka kehon koostumuksen hallinnasta, lyhyemmin kiinteytymisestä tai laihduttamisesta.
Painonhallinta ja laihduttaminen ei tarvitse olla rankkaa tai piinallista. Kun tavoite on selvillä ja aikataulutettu, voidaan muutosprosessi toteuttaa asteittaisilla pienillä muutoksilla elämäntavoissa ja ravintovalinnoissa. Näin myös tehdyistä tapamuutoksista helpommin tulee pysyviä, kun muutoksia ei koeta suuriksi tai aseteta jyrkkiä rajoituksia. Tässä on varmaan hyvä muistaa painottaa, että asettamasi tavoite ja aikataulu vaikuttavat merkittävästi siihen, miten haastavaksi muutosten tekeminen muodostuu. Jos tavoitteena on saada vaikka kehon rasvaprosentti alle 15% vuoden aikana, niin muutoksista tulee todellakin haastavia. Onneksi enemmistölle meistä riittää, että olemme ns. hyväksyttävässä marginaalissa.
Täytyy myös muistaa, että ravinnon merkitys laihduttamisessa on n. 80-90% ja liikunnan merkitys on hyvin pieni. Vaikka liikunta sinänsä ihmisille on yhtä välttämätöntä kuin ruoka ja juoma, niin liikunnalla ei silti pysty voittamaan huonojen ravintovalintojen vaikutusta.
Noin pähkinänkuoressa kyseessä on henkilökohtainen yhtälö, jossa tekijöinä ovat ikä, painotavoite, energian kulutus ja päivittäisen saadun energian määrä, jotka vaikuttavat mm. makroravinteiden keskinäiseen suhteeseen, mahdollisesti tarvittaviin lisäravinteisiin; vitamiinit/hivenaineet
